Esedun sähköalan opiskelijat Joona Tiihonen ja Simo Rautiainen olivat 27.-30.11.2017 Venäjällä Sosnovy Borin polyteknisessä ammattiopistossa sähköasennuskilpailussa. Matkastaan he kertoivat seuraavasti:
Maanantaina 27.11. lähdimme Mikkelistä sähköasennuskilpailuun,
joka järjestettiin Sosnovy Borissa. Matkan aikana
opettajat kertoilivat tarinoita ja välillä nukuimme. Ennen rajaa vaihdoimme
eurot rupliksi. Rajanylitys Vaalimaalla meni nopeasti. Pysähdyimme Viipurissa
syömään ja Viipurin torin parkkipaikalla babushka tuli myymään villasukkia
mutta emme ostaneet niitä. Matka meni nopeasti Viipuriin asti.
 |
| Viipurin tori ja kauppahalli |
Kun saavuimme
Sosnovy Borin rajalle, odotimme siellä noin puoli tuntia, kunnes meitä tultiin
vastaan. Ilman erillislupaa ydinvoimalakaupunki Sosnovy Boriin ei nimittäin pääse. Saavuimme
noin klo 18 Sosnovy Boriin ja majoituimme oppilaitoksen asuntolaan, joka oli
hieman karu verrattuna Suomen oloihin. Kävimme illalla syömässä Bor Barissa
sekä kaupassa ostoksilla. Kaupasta ostimme hyvää suklaata. Illalla juttelimme
Sashan ja muiden asuntolassa asuvien opiskelijoiden kanssa puoleen yöhön
saakka. Vain Sasha osasi englantia ja toimi välillä tulkkina meidän ja muiden
opiskelijoiden välillä. Sasha ja muut opiskelijat olivat todella mukavia.
 |
| Huoneemme asuntolassa |
Tiistaina 28.11. menimme koulun ruokalaan aamupalalle ja
tapasimme opettaja Deniksen. Denis oli tosi mukava ja osasi puhua suomea.
Aamupalan jälkeen oli kierros koululla. Koulussa kummallista oli, ettei kaikilla
käytävillä palaneet valot mutta hitsausluokassa ja putkipuolella oli
uudenkarheat laitteet – paremmat kuin Suomessa! Koulukierroksen jälkeen menimme
kokoushuoneeseen, jossa meillä oli tapaaminen venäläisten oppilaiden kanssa.
Venäläiset kyselivät meiltä ja me heiltä kysymyksiä englanniksi. Välillä oli
hankala ymmärtää kysymyksiä, mutta selvisimme kunnialla. Saimme myös tietoa,
että venäläiset juovat pääosin pikakahvia sekä teetä. Tapaamisen jälkeen
kävimme syömässä ja yllätyimme, että keiton ja salaatin jälkeen tuli vielä
pääruokakin. Lounaan jälkeen meillä oli vapaa-aikaa. Meidän piti lähteä
kaupunkikierrokselle autolla, mutta auton avaimet olivat kadonneet. Avainten
etsinnän aikana juttelimme opiskelija Ivanin kanssa englanniksi. Ivan kertoi,
että koululla on ilmainen kuntosali ja kaupungin kuntosaleilla alle 18-vuotiaat
saavat alennusta kuntosalimaksuista. Ivan kertoi myös harrastavansa
kehonpainoharjoittelua. Hän kertoi myös, että viime vuosina Sosnovy Borissa on remontoitu
paljon taloja sekä rakennettu uusia asuintaloja.
 |
| Joona, Simo sekä venäläiset opiskelijat |
Auton avaimet eivät löytyneet ja päätimme lähteä kävellen
kaupungille. Matkalla näimme hienon linnannäköisen lasten leikkipaikan, jossa
kesällä lapset voivat mm. ajella polkuautoilla. Näimme myös kaupungintalon ja
maistraatin sekä liikuntakeskuksen. Matkalla oli myös kylän vanha
koulurakennus, joka on säästetty nykypäivään asti. Sosnovy Bor on rakennettu
kylän paikalle aikoinaan. Kylän koulussa opetettiin sekä suomea että venäjää. Näimme
lisäksi Tšernobylin ydinvoimaonnettomuudelle omistetun muistomerkin, jossa oli
onnettomuudessa kuolleiden nimiä. Kävimme myös rannalla, josta näkyi Sosnovy Borin
ydinvoimala sekä rakenteilla oleva uusi voimala. Palasimme asuntolalle
taksilla, joka maksoi noin puolitoista euroa.
 |
| Lasten leikkipaikka |
 |
| Oikealla Sosnovy borin vanha ydinvoimala ja vasemmalla on rakenteilla oleva uusi voimala |
Kierroksen jälkeen menimme vararehtori Elenan huoneeseen kahville.
Kahvin kanssa oli tarjolla kaikenlaisia herkullisia keksejä ja konvehteja.
Kahvin jälkeen menimme harjoittelemaan ohjelmointia seuraavan päivän kilpailua
varten. Denis auttoi meitä, kun venäläinen opettaja kertoi kädestä pitäen
ohjelmoinnista. Asiat olivat meille jo tuttuja, joten uutta ei paljon tullut. Sitten
menimme syömään, minkä jälkeen tarkistimme, että kaikki meille varatut
tarvikkeet ja välineet sähkökilpailua varten löytyivät kilpailupaikalta. Melkein
kaikki tarvikkeet olivat erilaisia kuin Suomessa ja niiden toimintakin erosi
hieman siitä, mihin olimme tottuneet.
Onneksemme auton avain löytyi lopulta. Illalla
katsoimme opettajan kanssa viimeiset vinkin kilpailua varten ja kävimme
nukkumaan.
 |
| Opettaja Risto ohjeistaa ja Denis auttaa |
Keskiviikkona 29.11. söimme aamupalan klo 8, minkä jälkeen
rehtori avasi sähköasennuskilpailun. Kilpailu pääsi alkamaan klo 9.15. Jo heti
alussa meistä Simo tajusi, että tehtävä on liian haastava hänelle suhteutettuna
kilpailuaikaan. Joonalla oli hiukan epäröintiä alussa, mutta sitten hän päätti
tehdä tehtävän mahdollisimman nopeasti niin hyvin kuin pystyi. Ruokailun aikana
Joona mietti, että saattaa ehtiä tehdä tehtävän annetussa ajassa, vaikka
tiukille se menisi. Isoja virheitä ei kilpailun aikana tullut, mutta aikaa meni
siihen, kun jotkin tarvikkeet loppuivat ja niitä täytyi pyytää lisää. Joona ei
aivan ehtinyt tehdä tehtävää loppuun, eikä ehtinyt ohjelmointivaiheeseen.
Simolla tehtävä jäi enemmän kesken. Kummankin työn laatu oli kuitenkin priimaa.
Venäläiset, joita oli 3 – Sosnovy Borista, Svetogorskista ja Volhovista –
saivat tehtävän tehtyä, mutta vain yhden opiskelijan työn ohjelmointi saatiin toimimaan
ensimmäisellä yrityksellä ja toisen opiskelijan ohjelmointi toisella yrityksellä
pienen korjauksen jälkeen. Kilpailun päätyttyä kävimme syömässä, minkä jälkeen oli palkintojenjako
ja saimme molemmat kunniamaininnat sekä Pietarin kuvaopaskirjat.
 |
| Venäläinen opiskelija ja Simo kilpailemassa |
 |
| Joona kilpailemassa |
 |
| Simo |
 |
| Denis ja vararehtori Elena palkintojenjaossa |
Torstaina 30.11. lähdimme aamupalan jälkeen klo 8.45 kotimatkalle.
Matkalla pysähdyimme huoltoasemalle kahville ja jäätelölle. Matkalla satoi
lunta. Viipurissa menimme lounaalle kellariravintolaan, jonka keitot olivat
suussasulavia. Kävimme tuliaisostoksilla Karusel-kauppakeskuksessa. Venäjän
tullista pääsimme nopeasti läpi mutta Suomen tullissa aikaa meni hieman
enemmän. Yhteensä rajanylityksiin meni noin tunti, mikä on todella vähän. Saavuimme takaisin Mikkeliin noin klo 18 Suomen aikaa.
Vaikka matka olikin joiltain osin haastava ja olosuhteet
välillä karut, olivat venäläiset todella mukavia. Vaihdoimme opiskelijoiden
kanssa mm. Instagram-tilit ja Sasha laittoi meille vielä jälkikäteenkin viestiä. Ruuat
olivat hyviä ja hienosti laitettu esille. Ammatillisesti opimme käyttämään
joitakin uusia työkaluja ja välineitä.
