sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Dublin, Raheny

Olen lähdössä pian viettämään sunnuntaita paikkaan nimeltä Malahide, missä on kaunis, mutta pelottava linna. Kertomusten mukaan siellä kummittelee. Tässä junaa odotellessa on aikaa päivittää taas blogia. Kilbarrack Coast Community Programe eli KCCP on kuppainen ja kylmä rakennus, mutta kätkee sisälleen todellisen aarteen. Osallistujat saavat päivärahaa niiltä päiviltä, jolloin ovat osallistuneet ohjelmaan. Tämä motivoi heitä pysymään ohjelmassa ja pysymään raittiina. Ilman tätä rahaa he eivät saisi mistään tukea. Irlannissa sosiaalituki on hieman erilaista ja muistuttaa enemmän meidän liiton päivärahaa kuin perustoimeentulotukea. KCCP järjestää päivittäin osallistujille peruskoulutusta, kuten matematiikkaa, historiaa ja äidinkieltä, eli englantia. Tämän lisäksi KCCP tarjoaa ilmaista terapiaa ja erilaisia toimintatuokioita. KCCP on myös aktiivisesti mukana etsimässä töitä osallistujilleen. Toiminta on todella kokonaisvaltaista!! Itse teen töitä nuorten miesten ryhmässä, ja olemme aloittaneet elokuvan kirjoittamista. Kyseessä on kokopitkä elokuva, mihin on tarkoitus ottaa oikeat näyttelijät. Tämä on massiivinen projekti, mutta aivan mahtava! Elokuva kertoo 12-vuotiaista jengirikollisista, joten aihe on melko rankka. Osallistuminen elokuvantekoon on vapaaehtoista, mutta niille ketkä siihen lähtee ja on mukana loppuun asti, on tarjolla hieman rahaa ja paljon kunniaa!

perjantai 21. helmikuuta 2020

Dublin, Raheny

Ensimmäinen työviikko Dublinin Kilbarrack Coast Community Programessa alkaa olla taputeltu. Tunteet ovat aika ristiriitaisia. Olen päässyt hieman työporukan sisälle ja tutustunut myös osaan osallistujista. Tuntuu yhä erittäin ulkopuoliselta, mutta ei tällaiseen paikkaan ja porukkaan pääsekään hetkessä. Olemme opiskelleet täällä henkilökunnan kanssa asiakassuhteiden erityispiirteitä. Tänään opiskelimme transferenssia ja vastatrasferenssia, mikä oli erittäin mielenkiintoista eri porukassa ja eri kielellä, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Alan ymmärtää puhetta HIEMAN paremmin, mutta se on yhä vaikeaa. Olen oivaltanut ensimmäisen viikon aikana, että neljä viikkoa tällaisessa paikassa ei riitä alkuunkaan!! Opin täällä joka päivä uutta. Täällä on todella osaava henkilökunta, ketkä osaavat työskennellä yhdessä tiukan paikan tullen.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Dublin, Raheny

Seikkailuni Dublinissa alkoi eilen illalla 16.2.2020.  Vähän jännitti lentokoneen laskeutuminen myrskyn vuoksi, mutta kuoppaisesta kyydistä huolimatta pääsimme alas yhtenä kappaleena! Majoitun perhemajoituksessa, missä on tällä hetkellä minun lisäkseni neljä muutakin opiskelijaa. Olen ainoa suomalainen. Työskentelen lähellä olevassa Community Centerissä, missä käy pääasiassa päihderiippuvuus kuntoutujia. Paikka oli loistava, mutta hyvästä englanninkielen taidostani huolimatta en ymmärtänyt kuin muutamaa ihmistä ja heitäkin vain, kun he puhuivat hiljaa. Mutta, tästä se lähtee!!!